Olen ollut jo kuukausia siinä uskossa, toivossa ja lähimmäisen rakkaudettomassa tilassa, että naapurissani kortteeraava Laardiperse, olisi antanut sydämelleen luvan lopettaa rytmittömän pamppailunsa ja asettautua vapauttavaan flatlinen tilaan. Tuo saatanallinen pikaruokalan varasto on itse itselle aiheutetulla sairaseläkkeellä, tarkemmin sanottuna, ei se voisi työeläkkellä ollakaan, kun ei sillä kuunvetoimasta vittujakaan välittävällä makuuhavaahyypiöllä ole kellokortissa yhtä ainutta leimaa.

Toivonkipinäni on roihunnut viimeiset kuukaudet, koska seinän takaa ei ole kuulunut minkään sorkan ääntä. Joko siellä on siis Ekokemille roudaamista vaille olevat jäänteet, tai sitten se paska on yhdessä samanpainoisen morsiamensa kanssa tekemässä mulle vuosisadan vittuilun.

Kipinä sammui aamulla. Kuulin, kuinka Laardin ovikello soi. Aamuvirtsankarkailuni oli pahasti kesken, mutta uteliaisuuteni vei voiton. Hiipparoin katkokävelyllä ulko-ovelle ja naulasin otsan oveen ja silmän glory-holeen. Käytävällä oli pitkä, pieniperseinen ja varsin naitavan näköinen neiti. Pikainen mietintä. Oli siis kaksi vaihtoehtoa. Joko hän on mun uusi tuleva naapuri/morsian, tai sitten Jehovan todistaja valmiina soittamaan rumpuaan.

Ensimmäinen vaihtoehto nykäisi verenkiertoni liikkeelle ja kalautti meisselini postiluukun sisäläpästä ulos. Kuulin, kuinka ulommasta läpästä varisi sukunimeni kirjaimia käytävään. Samassa tyttö kääntyi katsomaan oveani. Vitutti ja munassa jomotti. Neito tuli oveni taakse ja näin hikoilevasta silmästäni huolimatta, kuinka tekokynsien täyttämä käsi ojentautui kohti postiluukkua. Munani väpätti rytmikkäästi kolistaen luukkua. Käsi avasi luukuun ja näin kuinka pää painui alas. Voi vittu, nyt taisi glory-holeni siirtyä alakertaan. Seuraavaksi näin, kuinka kajalit pöllähtivät jöötini iskeydyttyä neidon silmien väliin, vitullinen huuto saatanallisen kiroilun kera kaikui rappukäytävässä. Vetäisin vehkeeni sisään ja hipsin sisälle...varmistui ainakin se, että tuskin on tuo tyttö ainakaan rumpali...

Kuulin, kuinka Laardiperseen ovi aukesi. Kipitin jälleen ovelleni ja naulasin uudestaan otsani oveen ja silmäni glory-holeen, siis sinne ylempään.

Siinä se oli. Laardiperseen pohjelihas oli ainoa, mikä mahtui oviaukkoon. Suonikohjukin siinä pohkeessa on paksumpi kuin oma reiteni ja vittu mikä syke siinä kohjussa olikaan. Se on siis hengissä. Milläs vitun asialla tää neiti sitten oikein on?

Laardin pohkeen suonikohjun ollessa oven ja pohkeen välissä, tyttö huusi kovalla äänellä olevansa Painonvartijoista ja tulleensa puolivuotistarkastukselle. Mihin vittuun se kasa vartijaa tarvitsee. Pohkeen ympärys on paisunut sitten viimenäkemän, joten ei tässä mitään vartijoita tarvita, vaan jumalauta painonpudotusta, suorastaan romahdusta. Eiköhän se läski pidä painonsa ilman vartijaakin.

Samassa oven saranoita venyttämään ilmestyi ilmeisesti naisen nisä. En ole varma, koska oman näkemykseni mukaan rintavarustuksen ei pitäisi muistuttaa Felix Baumgardnerin avaruuteen saatellutta heliumpalloa. 

Tässä vaiheessa Painonvartijoissa jojolaihdutuksen koulutuksen saanut tarkastaja meni sanattomaksi. Käänsi selkänsä ja poistui. Laardiperseen oven saranat räjähtivät helvettiin ja ihraa alkoi valua alempaan kerrokseen. Vetäydyin oveltani, suljin glory-holet ja poistuin jääkaapille. Se vitun paska on siis hengissä ja hyvissä lihoissa.

Mikä helvetti siinä on, kun itse yrittää pitää itsensä ryyppäämällä solakkana, niin sitten on näitä kokovartalokebabvartaita, jotka mutustavat vittu juustotkin hiirenloukosta, hiirineen ja loukkoineen päivineen. Mikä vittu siinä on niin vaikeeta, ettei voi lakata mässyttämästä laardia. Vitun addiktit, selkärangattomat syöpöt. Painun ottamaan kännin. Onneksi en itse ole vaipunut niin alas, että olisin pakoitettu tekemään jotain jatkuvasti. Herra paratkoon, että minulla olisi joku sairaus. Ryyppäämistä ei tähän mukaan lasketa, koska sitä teen vapaaehtoisesti, mielelelläni ja päivittäin.

 

 

 

 

Kesäloman raakuus näkyy finnisenä kyntöpeltona naamalla. Turpean luonnoton, pehmeän elastinen riippuliha roikkuu jokaisen mahdollisen ja mahdottoman lihaksen yllä. Hermot lopussa, pelottaa, hikoiluttaa, vituttaa ja vähän jopa itkettää. Mikä siis on erilailla kuin normaalin rännin jälkeen? No vitutus on erilainen. Kesäloman jälkeinen vitutus on niin aito, että jopa peniksenkuvatukseni luulee olotilan enteilevän krapulaisen aamupanon jälkeistä tilaa. Tuo tila, mikä lingon lingottua paljastuu. Vieressä, ei kedon kaunein kukka,eikä vittu edes rentun ruusu, eikä loppujen lopuksi edes rikkaruoho. Tuo vitutuksen tunne on jopa rajumpi kuin se, kun näin ensimmäisen kerran Jorma Uotisen jorman. Molemmat Jormat penetroituivat iiriksieni linsseille täysin pyytämättä ja yllättäen Uotilanrinteen saunassa. Koin tuottaneeni silmämunilleni niiden ansaitsemattoman näyn, eräänlaisen Jormien joukkoraiskauksen mykiöilleni. Heterogeneettisyyden ollessa hallitseva geenimuoto vartalossani, nuo ylämunat olivat onneksi ainoat munat, jotka tapahtumaan liittyivät.

Kesäloman alla on aina kovat odotukset. Vittu mä teen sitä sun tätä ja sit vielä tota. Viimeisen työpäivän viimeinen vittuilu esimiehelle on aina merkki siitä, että pian tämä sonni pääsee kesälaitumille. Tunne on hyvä, myös esimiehelle.

Ensimmäinen lomapäivä ja ensimmäinen huikka. Viimeinen lomapäivä ja viimeinen huikka. Mitäs vittua siinä välissä tapahtu....ilmeisesti välihuikka. Ihan sama.

Tulihan sitä käytyä tuttujen ja sukulaisten mökeillä. Heidän mielestään myös pyytämättä ja yllättäen. Miksi vitussa ne sitten lähettelee jokavuosi joulukortin, jos ei sitten saa kesällä tulla muutamaksi päiväksi ryyppäämään. Tosin väittivät, etteivät ole korttia lähettäneet. Saattavat olla oikeassa. Ihan sama.

Kesäloma tarjoaa vapautta ja irtautumista arjesta. Ei pakollisia rutiineja ja aikatauluttamista. Aamurunkkaus voi olla jopa niinkin eksoottiseen kellonlyömään, kuin klo.13.45. Siinä aamuhuikan ja välikuoleman välissä hellä hetki ja laatuaika itselle. Päivittäinen kolmen tunnin alemmuskompleksi- itku ei tarvitsekkaan olla aamuyön hiljaisina hetkinä, vaan voi surutta olla vilttiin kääriytyneenä, heikkohermoisena masennuspotilaskansion päivittämistä ajantasalle vaativana ihnmisrauniona parvekkeella jo samaan aikaan Karhuvaaran Laten hytkyvien hartioiden aikana. Siinähän sitten hytkyttäis molemmat. Minä ja Late. Hytkyyköhän Late muuten juuri noiden mainitsemieni syiden takia? Ihan sama.

Porsaan persettähän tulee grillattua jokapäivä. Nyt en siis puhu auringon kiinteälle tuseelleni tarjoamista syöpäsäteistä, vaan sitä rasvasta tirsuavaa saparoperseen parasta A-luokkaa olevasta verisuonitukkeuttajaläskistä. Helvettiin kaikki sisäfilettä medium plussaksi kääntelevät, tennisasuiset punaviinihomot. Helvettiin kaikki 90%:n lihapitoisuuden sisältämän lenkkimakkaran irvikuvia kääntelevät, tuulipukuiset keppanahomot. Porsaanperse porsaanperseenä ja makkara jauhona. Ihan sama.

Kesällä myös ilmestyy jokaisen rapakon ääreen nämä ojahomot, juuri nämä viehehattuiset siimasepot, jotka loppujen lopuksi on niin simassa, että siimat on jo omien siemenjohtimien ympärillä. Entäs nämä kolohomot, jotka ruutuhousuissaan hakkaavat sillä dinosauruksen pään kokoisella driverillään golfklubin kenttämestarin ennenaikaiselle sairaseläkkeelle, koska jokavitun lyönti poistaa kuution nurmea hyvinhoidetulta tiiauspaikalta. Sama saatanan hyperventilointi jatkuu greenillä, missä viini jo sen verran tiukasti verenkierrossa, että samalla driverillä yritetään upottaa putteja. Ihan sama.

Itse tyydyin kiertelemään urheilukisoja. Pitkäsääriset pituushyppäjät saivatkin ison osan kiikarieni suurennuskyvystä. Rantalentis on uusi suosikkini. Miten vitussa niin pienet bikinit voi pysyä päällä. Itse lajista en tiedä sen enempää, eikä edes kiinnosta. Ihan sama.

Mutta kesälomani on siis esimieheni suureksi vitutukseksi nyt siis onnettomasti takanapäin. Vittuiluni esimiehelle taas edessäpäin. Nämä kaksi asiaa auttavat minua jaksamaan talvilomaan asti.

Ehkä jo parissa viikossa ihon elastisuus on normalisoitunut, finnit vessan peilissä, hermot kurissa, ei pelota, hikoiluta, itketä eikä vituta. Ja jos ei, niin mitä sit? Ihan sama.

Suomalaiset sukujuuret omaavia maailmantähtiä on jo iso liuta. Kukapa ei tunnistaisi Pamela Andersonia, joka teki oman Youtube-videon, missä lauloi Tommy Leen nahkaiseen mikkiin. Kappale loppui Tommyn päästettyä  korkean E:n, jonka jälkeen tämä rumpali totesi kuten hammaslääkäri tuolissaan instrumenttejä suu täynnä istuneelle asiakkaalle: "Voit sylkeä välillä".

Jostain kumman syystä maailmalla vilisee varsinkin näyttelijöitä, joilla on esi-isien säkkien kautta härmäläistä verta suonissaan, alkuperäinen nyyttituotehan ei luojan kiitos siirry sellaisenaan jälkipolvien mutusteltavaksi. Yllämainitun luonnerooleja tehneen Hyytiskän tavoin, myös Jessica Lange, Matt Damon sekä Christine Lahti omaavat sekä perinnöllisen taipumuksen maanis-depressiivisyyteen, että alkoholismigeenin. Nuo aidot, geenimanipuloimattomat geenit, jotka meistä jokainen Suomalainen saa verenperintönään.

Yksi ehdottomasti oman geenikartastonsa alkuperää kuuliaisesti noudattaneista on Aileen Wuornos. Tuo ulkoisesti Bulgaarialaista naiskuulantyöntäjää muistuttava, viinaan menevä prostituoituhan oli ei enempää eikä vähenpää, kuin sarjamurhaaja. Puukkohippasperimän riivaamana tuikki kaikki häntä tuubaan tuikanneet hengiltä. Suomalaista naista ei kakkoseen tuupata.

David Lynch ei varmaan olisi ilman Suomisidostaan pystynyt tuottamaan/ohjaamaan kaikkia niitä sekopäisiä sarjoja, joista mies on tuttu. Täydellinen skitso. Aito Suomalainen ja aina tervetullut Niuvanniemeen pitkäaikaiseen majoitukseen.

Meillä on myös Timothy Kopra, avaruusaluksessa G-voimat munaskuissaan kokenut alfa-uros. Mies, joka on ainoana Suomensukuisena päässyt leijuvaan olotilaan selvinpäin. Amatööri siis siltä osin. Mies on kuitenkin ensimmäinen Sisunautti, itse olisin antanut nimen Salmiakkikossunautti.

Mehän olemme kansakuntana myös edesmenneen prinsessa Dianan lähisukulaisia. Mohamed Al Fayedin muija, Heini Wathenhan oli Dianan anoppipuoli, eli Savolaisittain kieroon sanottuna hyvinkin läheistä sukua siis. Lappalaisittain sanottuna taas ei niin läheistä sukua, etteikö panna voisi.

Uusin tulokas on tämä Viperi, joka on nyt jäänyt puuman kynsiin. Seurapiirityrkky Paris Hilton on kietaissut 10-vuotta leikkikaveriaan vanhemmat reitensä tiukasti mallipojan lantion ympärille. Tuo puristusote olisi varsin kysytty myös Perä-Hikiän poikamiesboxissa, missä ainoa asia mikä kietoutuu jonkun ympärille, on oikea käsi loppuunhakatun tatin rungossa kiinni.

Suomalaiset miehet ovat siis olleet suopeita luovuttaessaan arvokasta perimäänsä maailman turuilla ja toreilla, tosin tuo ensimmäinen paikka voisi jäädä tästedes siitosvapaaksi, josko siten vihdosta vitun viimein loppuis se jankutus joen eri puolista, saatikka Kakista.

Tulevaisuudessa voimme kenties odottaa lisää Suomensukuisia kuuluisuuksia lähinnä akselilta Tallinna-Pietari-Pattaya. Varsinkin tuolta Pattayan päästä lienee odotettavissa iloisia uutisia. Olen omin verestävin silmin todistanut niin upeita Banana-show spektaakkeleita, että jos ei kohta joku Chiquitan perillisistä vaihda jormaansa banaanin tilalle, niin eipä ole sen firman markkinointiguru ajan tasalla. Useilla banaaneihin erikoistuneilla neitosillahan on jo isänsä kautta äitiinsä lauennut Suomigeeni, joten sitä kautta pääsemme myös alkuperäiseen otsikkooni.

Suomalaisen työn sankari, Suomikuvan edelläkävijä on siis juurikin se naapurin Rane, joka itseään säästämättä matkustelee, ryyppää ja vetelee kumittomalla slaikkarillaan rahasta tai rakkaudesta. Kun ensi kerralla törmäät rappukäytävässä Raneen, katsotko häntä silläkertaa jo arvostavammin ja ylpeyden tunne rinnassasi?

 

 

 

Nyt vituttaa, siis tavallistakin enemmän. Vaikkuisten korvakäytävien seasta kuuloelimeni simpukkaan asti kantautunut tieto siitä, että suvivirsi ei enään saattele sulosoinnuillaan koululaisia kesäkeppanan ryystämisen riemuihin läheskään kaikissa oppilaitoksissa, sai mieleni barometrin pomppaamaan korkeapainetta ennustavaan tasoon.

Mikä vittu siinä on, että kaikesta pitää tehdä poliitiikan broilereiden vartaassapaistumis taistelua. Hyviä esimerkkejä ylimääräistä aikaa omaavista päättäjistä on runsaasti. Yllämainitun lisäksi tulee mieleeni lottoarvonnasta käyty keskustelu. Ketä jumalauta kiinnostaa, millä kanavalla ne virallisesti kalmankalpeat valvojat pallojansa pyörittelee. Ei kiinnosta onko ne pallot lottokoneen, omat vai sen vieruskaverin. 

Miksei siis kielletä Porilaisten marssia, Maamme-laulua, kertomukset Kalevalasta jne. Kai nyt vittu nekin jotakin loukkaa jollain tavalla. Luulisi ainakin Raumalaisten olevan kyrpiintyneitä Porilaisten marssista, maahanmuuttajien Maamme- laulusta ja ainakin Ahdin ja Lemminkäisen luulis vetävän kohtuulisen paksua palkoa sieraimiinsa Kalevalan takia. 

Punaviiniä lipovat hienoperseet ärsyttävät keskikuran nimissä maailmaa parantavia, omasta hygieniatasosta huolta pitäviä vituttaa neutraalin kainaloparfyymin voimaan uskovia, kakkosta ykkösenä pitäviä vituttaa..., no ei varmaan vituta muu kuin se, että oma muija ei ikinä sinne anna tuikata.

Kielletään kaikki ja kaikilta. Sulkeudutaan lopullisesti sinne oman kodin homeiseen ilmaan. Ryypätään iho keltaiseksi, kusi punaiseksi ja otetaan haulikolta suihin. Ketä sitten vituttaa? Todennäköisesti ainakin haulikkoa, ihoa ja mulkkua. Ei siis onnistu tuokaan.

Tokihan meillä on myös EU:n upeita päätöksiä. Kuka muistaa vielä direktiivin kurkkujen käyryydestä. Voi jumalauta. Kurkku saa siis olla käyrä 10cm:n matkalla vain 10mm. Päteekö sama myös mersunkorvikkeeseen? Perusjantterin perjantaierektion säväyttämä 20-senttinen pillunhalkaisija siis saa käyristyä tuolla matkallaan tyvestä helttaan säälittävät 20mm.

Varmaankin rakkaat lukijani ovat omin silmin todenneet lainvastaisia tuulenhalkojia. 

Eikö olisi mainio asia, jos saisimme käyttää omaa järkeämme omassa maassamme. Jos nyt kerran kesäbiisimme loukkaa maahanmuuttovoittoisia kouluja, niin so not? Maassa maan tavalla, ainakin suurimmalta osin.

No nyt pulssinsa pakaroistaan mittailevat militantit suuttuivat. Ei, en ole persu. Kyllä, omaan omat mielipiteet. Miksikö?

Otetaan esimerkiksi yleinen tapa Itä-Afrikasta. Siellä tyttölapset ympärileikataan. Suomessa se on silpomista. Islam kieltää koiran pitämisen lemmikkinä, sian ja lehmän syömisen sekä käsi kädessä kävelemisen. Jehovat joulun ja ystävänpäivän vieton. Esimerkkejä olisi pilvin pimein.

Kysymys siis kuuluukin. Muutat Itä-Afrikkaan tyttölapsesi kanssa. Ilmoitat siellä, että lastasi ei ympärileikata, otat fifin lemmikiksi, grillaatte iltaisin porsaan persettä ja lehmää ja lähdet rakastajasi kanssa illalla kartsalle pikkusievissä ja kuljette käsi kädessä...mitä seuraa?

No mitäköhän seurais???

Tuskin siellä lähdettäisiin ajamaan sinun oikeuksiasi ja muuttamaan maan tapoja siksi, että saisit länsimaisen toimintatapasi kellumaan vastavirtaan. 

Vituttaa siis rajusti. Jotta saisin suggestoitua itseni manan majoille, laitan vielä kuvan Suomalaisille pyhästä asiasta. Sotiemme veteraanit saavat kaiken recpektini ja varsinkin Mannerheim. Ai niin, jotten loukkaisi maassamme asuvia maahanmuuttajia, viherpiiperöjä taikka yleensäkkään ketään, julkaisenkin siis kaksi kuvaa maamme sankarista. Toivottavasti ketään ei vituta, itseni lisäksi:

 

 

 

                                           

 

Mr.V on palannut omalta halpamatkaltaan, astraalimatkailuun erikoistunut Kiinalainen joogaheimo asetutti omaan temppeliini parametrin, jolla toteutin tietoisen, mielen joukkopaon fyysisesti runnellusta elinalustastani, jota siis leikkisästi myös ylimitoitetuksi torsoksi kutsun.

Tämän astraaliprojektion koettuani, voinkin todeta, että elämä ilman viinaa on pelkkää vittuilua vailla vitutuksen valtavaa voimaa. Tuo matkani mielen manoille jääkin ensimmäiseksi ja viimeiseksi kehostapoistumiskokemuksekseni, mikä tapahtuu ilman 2,5%:n nousuhumalan aiheuttamaa tajunnan laajenemista, sekä tuon alkoholin yliannostuksen suomaa ymmärrystä oman karaoke-esityksen ylivertaisuudesta.

Tiibetin buddhalaismunkit ovat hyödyntäneet astraalipaskaa siten, että ovat pystyneet vaipumaan  ns. selkounitilaan, missä pystyvät toimimaan ikäänkuin unen sisällä haluamallaan tavalla, itse en pääse edes selväunitilaan, toisaalta en siihen myöskään halua, siis ainakaan selvinpäin.

Yllätin kuitenkin tuon hamppuisen, oranssilakanaisen yhteisön siten, että onnistuin ensimmäisenä Eurooppalaisen vaipumaan ns. WILD-tilaan. Tuon tilan saavuttamisen ainoa riski on se, että siinä voi joutua ns. unihalvauksen piiriin ja kuten arvata saattaa, tottavitussa sinne myös minulle eturivin menolippu etupenkissä iskettiin kouraan, ilman takaisinlunastus oikeutta.

Unihalvaus on tila, missä ei pysty liikkumaan, mutta näkee ihan vitun kitkeriä hallusinaatioita, mutta niihin ei pysty vaikuttamaan. Oma henkilökohtainen suosikkini näyistä oli se, kun Tom Jones tuli munasillaan leijumaan ylleni siten, että vitjamunat hieroontuivat rohtuneisiin huuliini ja samalla hän lauloi Maamme-laulua Turun murteella. Tompan encore tapahtuikin sitten rectumini ympärillä ja osin myös sisällä. Aivan vitunmoista kärsimystä, kaikissa noissa tapahtumissa ja molemmissa huulilohkostoissani.

Kun kroppaani oli ilmeisesti unihalvaannutettu tarpeeksi, heräsin ja nousin ylös lakanoilta, joihin olin hionnut figuurini. Kaljupäinen  pikkubuddha rullasi lakanan jointiksi, alkoi imeä tuotetta ja pian pääsi kimeä pierunperkele, jonka perään kaverin hanurista tuprahti valkoista savua. Olin kuulemma "The Chosen One".

Sain kysymystulvan halukkuudestani siirtyä Kiinan isoimman temppelin pääsisäänkäynnin edessä olevalle korokkeelle istumaan, ikäänkuin palvotuksi turistinähtävyydeksi. Vatsani olisi tarpeeksi pyöreä ja päänikin jo kalju. Istuisin Lootus-asennossa nirvanassa. Työsopimus olisi 5-vuotinen pesti ja palkkana paikka ikuisessa paratiisiissa.

Työpiste, sekä palkkaus etuineen, ei kuitenkaan kohdannut omia näkemyksiäni siitä, miten alas voisin vaipua noilla ehdoilla. Jätin siis tuon homssuisen, hamppumaisuuteen taipuvaisen lakanajoukkueen iäksi ja ajaksi.

Olen siis palannut takaisin Kukko-oluen alkulähteille. Tämä lemmikkieläimeni nestemäisessä muodossa, tarjoilee minulle parhaat valveunet, vailla vitutuksen tunteen puuttumista, mutta rectumallisuuteni säilyy koskemattoma ja Tom Jones ei vieraile partnerinani.

Kokemuksesta voinkin siis sanoa, että älkää tehkö kuten minä teen, vaan tehkää kuten minä sanon. Unohtakaa astraalimatkailu ja keskittykää virtuaalimatkailuun korkeissa alkoholipromilleissa. Jäkimmäisessä tapauksessa koen olevani: " The Chosen One".

Lopuksi haluan jakaa kuvan siitä, millainen oli George Bushin oma unihalvaus pahimmillaan: